Teksti ja kuvat: Anneli Helimo

 Kuva: Kukot, omistajat ja vedonlyöjät

Rio Limpio Helmikuu 2004

Kiemurtelevat tiet veivät meidät Dominikaanisen tasavallan alueelle lähelle Haitin rajaa, jossa siirryimme tavaroinemme kuorma-autoon. Lavalla seisten 15 km saimme aistia ympäristön tuoksut ja kuulla metsän äänet. Perille päästyämme maistuikin illallinen: kanaa, papukastiketta, riisiä, hedelmiä ja kahvia! Kylässä ei tuohon aikaan ollut sähköä saatavilla kuin aggregaatilla.

Aluksi tutustuimme juhlataloon, lastentarhaan, leipomoon ja Riveran puutyöpajaan. Sitten lähdimme edelleen auton lavalla hedelmäprojektiin tutustumaan. Mazete-veitsi on tarpeen. Paikalla kasvavat kaikki kasvit toistensa lomassa: kaksi lajia basilikaa, vyötäröön asti, banaani, jossa yhden tertun jälkeen laitetaan ruoko poikki ja annetaan tilaa uudelle. Avocadossa on valtavat kukinnot ja sitä on kahta lajiketta, aikaisempaa ja myöhempää satoa. (Siis 2 satoa vuodessa!) Siellä kasvaa makeaa greippiä, bataattia ja appelsiineja sekä alempana riisiä. Sokeriruoko – mustaa ja valkoista sokeria – sitä kuorittiin ja imeskeltiin makeaa mehua, kuidut syljettiin. Sitten puristettiin makeaa mehua, jota käytettiin joko pullosta tai kuivattiin rakeiksi.  Hiet huuhdottiin läheisessä joessa. Päiväkirjaa kirjoitettiin kynttilänvalossa ja kirjaa luettiin taskulampulla.

Matkalaisille pidettiin myös juhlat, johon kaikki harjoittelivat ohjelmaa.  Sunnuntain ohjelmaan kuului kuitenkin ensin kukkotappelu. Aivan täpötäyden katoksen alle mahtui vielä muutama onnellinen matkailija. Valtava meteli ja ahtaus, katosta pisti esiin pitkiä nauloja, jotka estivät liian riehumisen. Tutut kyläläiset iskivät rahoja maahan ja kukot jalat teipattuina hyökkäilivät raivoisasti toisiaan vastaan. Tuttu mies kärsi kovan tappion: kukko ei ensinnäkään voittanut vaan kaikenlisäksi kuoli! Keskelle lavaa. Ihmiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja meteli oli korvia huumaava.

Illan tullen kaikki kokoontuivat juhlataloon rumpujen päristessä kutsuvasti. Aluksi näytettiin kuvia Suomesta. Värien ja lämmön keskellä näyttivät kuvat lumesta vähintäänkin satumaisilta. Sitten alkoi vielä suomalaisten Kalevala-aiheinen ohjelma ja osuutemme huipentui 3 kiliä näytelmään, jossa iso pukilla oli banaaneista tehdyt sarvet, jotka aiheuttivat yleisössä liki hysterian! Lopuksi harjoittelimme merenguea  kaikkien kyläläisten kanssa! Mahtava kokemus!

Pääsimme vielä tutustumaan haitilaisten lasten koululle. Lapsilla olisi ollut vapaata, mutta he olivat tulleet koululle vieraita vastaanottamaan. Opettaja opettaa vapaaehtoisesti 2 kertaa viikossa ja muuten toimii maanviljelijänä tullakseen toimeen. Opettaja oli organisoinut koululle oman keittiöpuutarhan joen rantaan ja itse koulu oli vain pieni maja. 

Kävimme myös kunnan koulussa . Siellä oli 2 x 250 oppilasta, eli 2 vuoroa.

Lopuksi saimme vielä nähdä kahvin paahtoa ja jauhamista. Kahvia veimmekin sitten joukolla kotimaahan tuliaisiksi.

Rio Limpion kauniit maisemat eivät unohdu koskaan eivätkä myöskään sen ihmiset. Kaikki tämä oli kuitenkin mahdollista vain ja ainoastaan Raijan ja Mikon ammattitaidon ja elämänkokemuksen ansiosta. Olimme ystävien kanssa ystävien luona. Toivottavasti kylä säilyy asuttuna ja elinvoimaisena!

 
Muistiin merkitsi Anneli Helimo
ahelimo (?) hotmail.com