Auriina: Puolivuotinen Rio Limpiossa

Vietin puoli vuotta vapaaehtoisena Centro Verdessä. Saavuin juuri ennen sadekauden loppua lokakuussa ja vietin suomalaisen talven sijasta kuusi kuukautta nauttien Dominikaanisen Tasavallan vuoristoalueen leppoisasta ilmastosta, luonnon monimuotoisuudesta ja rikkaudesta sekä ainutkertaisista kohtaamisista paikallisen kulttuurin kanssa.

Puoli vuotta on keskivertoa pidempi aika vietettäväksi Centro Verdessä, sillä esimerksiksi nuorten vapaaehtoisten minimiajaksi on määritelty kaksi kuukautta. Puolessa vuodessa keskuksen tavat, työt ja päivärytmit ehtivät tulla tutuksi ja minulla oli mahdollisuus seurata Rio Limpion kylän elämää eri vuodenaikoina: pääsin todistamaan suurten juhlapyhien, joulun ja pääsiäisen juhlahumua ja perinteistä perheiden kokoontumista yhteen, mutta myös jokapäiväistä elämää ja sen monia sävyjä. Centro Verde, joka sijaitsee kylän ulkopuolella, on vielä oma maailmansa, jossa on mahdollisuus tutustua monenlaisiin ihmisiin: puolen vuoden aikana keskuksessa Centro Verdessä oli vapaaehtoisia ja vieraita Suomen lisäksi esimerkiksi Jamaikalta, Saksasta, Belgiasta, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Myös paikallisia vieraita oli erityisesti juhlapyhinä, ja tammikuussa keskuksessa vieraili Oulun Steinerkoulun 12. luokka kuukauden mittaisella kulttuurimatkalla.

Vieralijoiden ja vapaaehtoisten lisäksi Centro Verdessä on oma tiiivis ryhmä keskuksen vakituisia työntekijöitä, joihin tutustuminen oli minulle korvaamaton väylä oppia ymmärtämään paikallisia tapoja ja löytää rakkaita ystäviä kulttuuriympäristöstä, joka eroaa välillä suurestikin omastani. Vihreän keskuksen väki on avointa ja huumorintajuista, ja työnteko heidän kanssaan sujui luontevasti ja hyvällä mielellä. Olen todella kiitollinen paikkallisilta työntekijöiltä saamastani avusta ja heidän kärsivällisestä ja mutkattomasta suhtautumisestaan vapaaehtoisiin. Yksi hienoimmista asioista Centro Verdessä on mielestäni henkilökunnan vahva yhteishenki ja sen tuoma kotoisa ja välitön tunnelma.

Käytännön työt ja erilaisten konkreettisten taitojen karttuminen olivat merkittävä osa puolivuotistani. Tavoitteenani oli lähtiessä tehdä opiskelujen välissä jotain selkeää ja käytännöllistä, ja Centro Verdessä siihen oli hyvät puitteet. Pääsin kokeilemaan monipuolisesti erilaisia rakennustöitä niin saunaa rakentaessa, keskuksen mökkejä uudistaessa kuin myös kylässä vähävaraisten perheiden taloja kunnostaessa. Puutarha oli toinen alue, jossa riitti käytännön työtä esimerkiksi hedelmäpuiden hoidon merkeissä. Yksi suomalaisille eksoottisimpia töitä oli metsän raivaus machete-veitsellä, joka oli raskasta mutta palkitsevaa puuhaa. Oli kyseessä sitten maalaaminen, rappaus tai tomaattien hoitaminen, käytännön töissä oli mahdollisuus keskittyä kuhunkin työhön kerrallaan, ja löysin itse sitä kautta ennenkokematonta mielenrauhaa ja keskittymiskykyä, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.

Toinen ulottuvuus töissä oli sosiaalinen puoli, joka sisälsi kohdallani englanninopetusta, vierailuja keskuksen viidentoista kummilapsen perheisiin sekä kummilasten viikonloppukerhon ohjausta. Työskentely paikallisten lasten parissa oli todella avartavaa ja hienoa: pääsin todistamaan heidän edistymistään ja onnistumisiaan uuden kielen oppimisessa, tutustumaan kylän perheisiin ja ihastelemaan kummilasten luovuutta ja heittäytymiskykyä yhteisten leikkien, askartelun ja kuvataiteen kautta.

Vapaa-aikaa jäi työviikkojen ohessa hyvin, ja siihenkin löytyi aktiviteettejä, vaikka kyseessä onkin todella pieni kylä luonnon helmassa. Upeat vuoristomaisemat houkuttelivat kävelemään, juoksulenkille tai vaelluksille. Pääsin itse ottamaan osaa kahden päivän rekelle läheisen Nalga de Maco-vuoren huipulle kuten myös katsomaan kolmea eri vesiputousta, jotka kaikki ovat päivän matkan sisällä Vihreästä Keskuksesta. Arki-iltoja vietimme usein pelaillen tai nuotion ääressä jutellen. Centro Verdessä aikaa tulee vietettyä harvemmin sisätiloissa, ja iltaisia keskustelujakin oli mukavampi käydä ulkona kirkkaan tähtitaivaan alla. Myös kylässä oli aina hauska käydä tervehtimässä tuttuja. Vierailukulttuuri on Rio Limpiossa suomalaiseen verrattuna vähemmän muodollinen, joten kynnys käydä kyläilemässä ja ottaa vieraita vastaan on huomattavasti pienempi. Myös tanssiminen ja musiikki ovat tärkeä osa vapaa-ajan viettoa ja rentoutumista ja niinpä pääsin kokemaan monia mieleenpainuvia juhlailtoja niin Centro Verdessä kuin kylässäkin.

Kokonaisuudessaan puolivuotinen oli minulle todella merkittävä ja uudenlaiseen todellisuuteen herättelevä kokemus, joka muutti mielikuviani maailmasta. Vaikkei elämä erilaisissa olosuhteissa ole aina yksinkertaista, maksaa sopeutuminen vaivansa täysin; uuden kielen omaksuminen, värikkäät kokemukset sekä töissä että vapaa-ajalla ja ennenkaikkea kulttuurierot ylittävät kohtaamiset ja jaetut hetket ovat lahjoja, joita kantaa mukanaan koko elämän.

Auriina Korhonen