Sara ja Orest 2014

Sara Lamberg ja Orest Lazepka: Viiden kuukauden seikkailu tropiikissa, Rio LImpiossa, Dominikaanisessa Tasavallassa.
Osa 1.

Matkaan!

Tiistaina 5.8 noin klo 00.00 olemme vihdoin saapuneet Dominikaanisen tasavallan paakaupunkiin Santo Domingoon tuskaisten 22 lentotunnin ja valilaskuhelvetin karsittyamme. Rajamuodollisuudet suoritettuamme astumme melko hiljaisen lentokentan ovista ulos. Tehokkaan ilmastoinnin ja Suomen raikkaan kesan jalkeen kaupungin ilma tuntuu ylivierivan kostealta seka kuumalta. Istumme vasyneina mutta tyytyvaisina matkalaukkujen paalla odottamassa Saran varaamaa hostellin sovittua kuljetusta. Palaa yksi paperossi, palaa toinenkin, tyhjenevat vesipullotkin. Kuljetusta ei nay eika kuulu. Ajattelemme, etta kuljetta on mahdollisesti myohassa ja toivomme ettei "manana" mentaliteetti ole yhta vahvana lasna yhteiskunnan muissa osissa. Uupuneina emme kuitenkaan jaksa odottaa kahtakymmenta minuuttia kauempaa ja ryhdymme tiedustelemaan taksitolpalta muilta kuskeilta kyytia kyseiseen hostelliin. Matkalla Zona colonialiin (Vanhakaupunki) meille selviaa, etta katu, jolla hostellimme sijaitsee on taysin remontissa ja sinne paasy on erittain hankalaa. Perilla toteamme, ettei koko hostellia ole olemassakaan. Pyydamme kuljettajaa ajamaan vain lahimpaan halvimpaan paikkaan, koska on jo myoha ja koko homma vaikuttaa palturilta. Meidat vastaanotetaan Hostal Nomadasiin uneliain tervetulotoivotuksin. Seuraavat kolme yota vietimme paakaupungin sykkeessa kierrellen lahinna historiallista kaupunginosaa ja adaptoituen uuteen ymparistoon ja valmistautuen kohti todellista maaranpaata.

Esittely ja motiivi

Olemme helsinkilainen opiskelijapariskunta. Sara opiskelee psykologiaan Helsingin yliopistolla ja mina, Orest, keskeytin juuri nelja vuotta kestaneet opintoni Snellman- korkeakoulun Goetheanistisen kuvaamataidon parissa. Tammikuussa aloitan opinnot Keudan luomupuutarhatuotannon linjalla. Kipinan Rio Limpion Centro Verdeen sain kun Mikko Tuononen kavi esittelemassa Snellman-korkeakoulussa projektia. Sara innostui luotuani hanelle mielikuvia trooppisesta paratiisista. Arjen askareet ja normaliteetit tykittivat pilvilinnat pinnan alle. Matkasuunnitelmat muhivat pari vuotta mielissa. Valissa kaytiin Afrikan mantereella kuukauden reppureissussa totuttelemassa alkeellisiin olosuhteisiin vuoristoisissa savimajoissa torakoiden ja kirppujen syotavina. Lukuunottamatta henkista ja taloudellista valmistautumista emme juurikaan tehneet mitaan ennen kevatta 2014. Itselleni oli selvaa alusta saakka, etta matkani liittyisi tavalla tai toisella kasveihin ja puutarhan hoitoon. Aikomukseni varmistui paastyani uuteen kouluun. Tulisin varmasti laajentamaan tietokantaani kasveista ja vielapa eksoottisista trooppisista kasveista.

Oiva harjoittelutilaisuus tarjoutui, kun samaisena kevaana ystavani sai solmittua Helsingin kaupungin kanssa hoitosopimuksen Jollaksen kartanon ymparoimaan puistoalueeseen, joka on ollut muun muassa aikoinaan biodynaamisen linjan harjoittelupeltona. Kevaan mittaan raivasimme jo neitseelliseen kuntoon paaseen niityn pelloksi. Rakensimme taimilaatikoita, teimme yrttipenkkeja ja kynnimme kolme erillista peltoa vihanneksille ja juureksille. Kasasimme komposteja ja hankimme mehilaispesia. Pienmuotoista viljelya konsanaan, ennenkaikkea hyvaa yhteista aikaa ystavien kanssa. Prosessin edistyessa painoin mieleeni erilaisten kasvien kayttaytymisesta siemenesta sadonkorjuuseen.

Raijan ja Mikko Tuonosen tapaamisen jalkeen Saran paatehtavaksi muodostui Ekomatkailuun keskittyminen ja sen kehittaminen Centro Verdessa. Taakka on monimutkainen perustaltaan, silla Centro Verde on herkka ja uniikki paikka. Sen sailyttaminen sellaisenaan on tarkeinta. Kehitys kuitenkin kehittyy ja muutoksilta ei voi valttya.

Matka kohti Centro Verdea ja ensivaikutelmia

Klo loi 7.45 sankka diesel kary taytti ilman bussin ikkunan toisella puolen. Matka kohti Dominikaanisen tasavallan vuoristoseutua alkoi. Kaupungin urbaani miljoo vaihtui pian trooppiseen metsaan. Kumpikin meista nukahti ilmastoinnin tasaiseen hurinaan. Matkaa olisi edessa reilut kuusi tuntia. Mainittakoon sisainen liikenteen olevan maassa melko vaivatonta ja edullista. Caribe tours liikennoi miltei joka kolkkaan tasavallassa ja lippujen varaaminen sujui helposti yhtion nettisivuilla alypuhelimen kautta. Lippujen hinnaksi kertyi vaivaiset 700 DR$ kahdelta henkilolta (n. 12 euroa) Santo Domingo/Loma de Cabrera valilla. Parin lyhyen tauon ja kuuden tunnin unien jalkeen linjurimme hurjasteli paatepysakille. "Lomasta" matkamme jatkuisi avolava-autolla kunhan ensin tavoitettaisiin yhteyshenkilomme Gonzales. Han olikin meita heti vastassa ja ohjasi ravintolaan syomaan paivallista. Aterian jalkeen hyppasimme seuraavaan kulkuvalineeseen. 1,5 tuntia suhailua mutaista soratieta johti meidat yllatykseksemme melko kehittyneeseen pikkukylaan Rio Limpioon. Kylasta noin kilometrin matkan taitettuamme saavuimme paikkaan, joka olisi kotimme seuraavat viisi kuukautta. Meita oli vastassa isantamme Chicho, kokki Lourdes ja apulainen Gabo. Ensisilmaykselta paikka ei vaikuttanut erityisen alkeelliselta. Arsenaaliin kuuluu kymmenen rakennusta, joista kuusi on vierailijoille tarkoitettuja mokkeja. Kaksi niista on sisavessoin ja -suihkuin varustettuja luksusmokkeja vuoristonakoalalla. Loput nelja ovat pienempia mutta silti tilavia mokkeja. Lisaksi keittiorakennus, toimistorakennus, vartijoiden maja johon on yhdistettyna ruokailukatos seka saniteettitilat, miehille ja naisille erillinen vessa, seka ulkosuihku. Keskuksessa on juoksevaa vetta ja energialahteena toimii aurinkopaneeli. Saavuimme perille perjantaina. Edessa olisi rauhallinen viikonloppu totuttautumista varten. Chicho esitteli meille paikkoja ja selitti talon saannot. Lourdes kokkaisi poikkeuksellisesti koko viikonlopun, normaalisti arkisin vain aamupalan ja paivallisen. Lounaan ja viikonlopun ruokailut tekisimme itse. Ensimmaiset illat tutustuimme toisiimme ja pohdimme alustavasti ensi viikon toita. Centro Verde on nimensa veroinen, erittain vihrea. Keskusta ymparoi hedelmapuuvyohyke. Keittion takana on pieni, mutta kateva puutarha, josta saa mukavaa taydennysta ruokapoytaan. Juuri tata puutarhaa meidan tulisi laajentaa ja monipuolistaa seuraavan viiden kuukauden ajan.